BLOGI ON MUUTTANUT!

Heissulivei! Täällä taas! Jos haluat mun uuteen blogiin klikkaapa kuvaa tai alla olevaa linkkiä.
http://kaislasesilia.blogspot.fi/

Ei me tarvita mitään wii-peliä, kun meillä on nää lopputekstit

Eilinen oli erilainen, erikoinen ja erityinen päivä.
Olin ensimmäistä kertaa mielenosoituksessa.
Ostin viidellä eurolla sateenvarjon, ja tuuli taivutti sen rikki viidessä sekunnissa.
Nauratti.
Naurattaa yhä.
Söin suolakaloja sateessa.
Ostettiin ällöttävän makeat, mutta silti ihanat valkosuklaakaakaot Nellan ja Saaran kanssa.
Seikkailimme väriviidakossa.
Pelkäsimme taideteoksia.
Makoilimme Kiasman lattialla ja luimme mantsaa.
Olin mantsan tunnin kivikävelyllä ja katselin taloja enemmän kuin ennen.
Katsoimme elokuvaa Saaran omassa kotiteatterissa.
Nauroimme.
Leikimme lopputeksteillä.

Ilta, jollaista Linnea ei voinut aavistaa

Tehtiin ihmeellisiä, ällöttäviä, pelottavia, hyviä, supermakeita, outoja, maailman hauskimpia ja ainutlaatuisimpia erivärisiä muffinsseja.
Vielä kahden päivän jälkeenkin voin löytää vihreää kuorrutetta vessan seinästä
ja karkkivärillä tehdyt sotamaalaukset jouduin hinkkaamaan hammastahnalla pois naamastani.


Hedelmiä ja ruusu

 Perjantaiaamuna kaupasta mukaan tarttui granaattiomena
 ja matkalla metroon käteen ilmestyi myös ruusu.
Kampissa oli nimittäin ihmisiä jakamassa ruusuja vastaan tuleville.
En voinut olla hymyilemättä.
 Se oli päivän piristys.
Niin kuin sekin, kun matsan tunnilla seuranani olivat Saara ja granaattiomena
(sekä Chilen vuodenaikojen vaihtelut).
 
 Mulla oli jano, mutta kukka omi vesipullon kokonaan itselleen.
En voinut varastaa pulloa kukalta, sillä Nella sanoi, että kukan henki on tärkeämpi kuin minun.
 
Musta tuntui, että tuolla huoneessa oli joku muukin.
Löydätkö jalan?
Kallion kirjastossa oli piiloleikki käynnissä, kun yritin nukkua säkkituolissa.
 
Tänään muut söi vieressä suklaata, kun minä irvistelin verigreipin kanssa.
Herkkulakko jatkuu taas, siksi ostinkin eilen pussillisen hedelmiä.